Hei!

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on loistava esimerkki siitä miten Suomessa tuetaan lapsiperheitä. Tiedätkö, että iso osa eurooppalaisia maita ihastelee ja hämmästelee tuota hienoa suomalaista järjestelmää, jota sinä olisit uutena kansanedustajana rajoittamassa. On upeaa, että Suomessa on pystytty osoittamaan se, että työn, opiskelun ja lasten saamisen voi yhdistää. Nainen voi toteuttaa elämässään kaksi isoa unelmaa sekä perheen että kouluttautumisen ja työn. Monet Euroopan maat ovat tilanteessa, että nuoret naiset eivät halua enää lapsia, koska vaihtoehtoina on joko työ tai perhe. Suomi on tässä ollut upea eurooppalainen edelläkävijä, joka on näyttänyt miten suomalaiset naiset opiskelevat, saavat lapsia, valmistuvat ja siirtyvät työelämään ainoastaan tämän subjektiivisen päivähoito-oikeuden ansiosta.

Hämmästelen todella ajatuksiasi. Romuttaisitko todella tuon oikeuden, jota muut maat pyrkivät juuri nyt rakentamaan.

Terveisin nimimerkki
Viiden lapsen, akateemisen loppututkinnon suorittanut äiti

"Kunnallinen päivähoito on laadukasta, ja jokaiselle työssäkäyvän tai opiskelevan vanhemman lapselle onkin taattava päivähoitopaikka. Hoitopaikka on taattava myös sosiaalisin perustein." Tämä on suora lainaus tekstistäni. En missään nimessä ole romuttamassa tätä hienoa ja laadukasta päivähoitojärjestelmää muulta osin kuin kotona olevien vanhempien osalta.

Mielestäni ei ole perusteltua hoidattaa lapsia yhteiskunnan varoin, jos vanhemmat ovat kotona. Kuntien talous on todella ahtaalla ja monista tärkeämmistä paikoista joudutaan säästämään ja karsimaan. Mistä Sinä olisit valmis säästämään?

Samaa mieltä ensimmäisen mielipiteen kanssa. Ja lisäksi vielä se, että nykypäivänä on tolkuttoman vaikeaa saada minkään sortin kotiapua kunnilta. Vanhusten ikäluokat vain kasvavat ja kaikki tekevät kädet tarvitaan siellä. On huippu juttu, että on olemassa valmis systeemi, jota vanhemmat voivat käyttää. Itse olen esimerkiksi käyttänyt subjektiivista päivähoito-oikeutta siten, että olen maksanut 5 päivää kuukaudessa päivähoitoa, ja pyhittänyt sen ajan täysin itselleni ja hoitanut asioita ja käynyt kaupungilla ja levännyt. Tuntematta tippaakaan huonoa omaatuntoa. Sitten olen virkeänä ja onnellisena jaksanut hoitaa taas lapsiani tietoisena siitä, että joka viikko minulla on yksi täysin vapaa päivä, jolloin lapset ovat päivähoidossa. Sitä paitsi lapset nauttivat suunnattomasti muutamasta hoitopäivästään. Saavat olla lapsiryhmässä ja pääsevät kotoa jonnekin hetkeksi. On aivan älyttömän tärkeää, että vain kotona olevillakin vanhemmilla on joku keino saada hoitoapua. Jos perheessä on esimerkiksi monta lasta pelkästään neuvola ja lääkärikäyntejä on niin paljon, että viisi päivää kuukaudessa tulevat helposti täyteen niistä. On hienoa, että toisille lapsille on joku paikka minne heidät viedä, kun muu tukiverkko puuttuu eikä kodinhoitajia ole. Päivähoitojärjestelmä takaa tuon, että kotona olevat voivat ostaa muutamia päiviä päivähoidosta. Se on subjektiivisen päivähoitojärjestelmän ansiota. Toivottavasti tuota lakia ei muuteta. Olen ehdokkaan kanssa täysin eri mieltä asiasta.

Juuri vanhempien jaksamisen kannalta onkin tärkeää, että lapsiperheiden kotipalvelua kehitetään. Olen huolissani lapsiperheiden jaksamisesta, kun tukiverkot ovat usein kaukana. Kotipalvelusta pitäisi kehittää matalan kynnyksen palvelumuoto, joka tukisi lapsiperheitä eri elämäntilanteissa.

Suora lainaus tekstistäni: "Subjektiivista päivähoito-oikeutta ei voida perustella vanhemmuuden tukemisena. Jos vanhemmuutta ja kasvatusvastuuta haluttaisiin oikeasti tukea, lisättäisiin resursseja lapsiperheiden ennaltaehkäisevään työhön mm. kotipalvelua ja kerhotoimintaa kehittämällä ja arvostamalla myös rahallisesti lapsiaan kotona hoitavia vanhempia. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisesta hyötyisivät kaikki. Päivähoitoa todella tarvitsevat lapset voitaisiin siirtää pienempiin ryhmiin ja kotihoitoa voitaisiin tukea enemmän edullisena hoitomuotona. Vastuu lastemme kasvatuksesta on meillä vanhemmilla."

Totta kai vastuu on vanhemmilla. Se, että lapset menevät subjektiivisen päivähoitojärjestelmän turvin muutamaksi tunniksi päiväkotiin kerran viikossa ei ole sitä, että koko vastuu on siirtynyt yhteiskunnalle. On täysin älytöntä edes väittää sellaista. Päivähoito ja subjektiivinen päivähoito on upea kädenojennus yhteiskunnalta juuri tähän ennaltaehkäisevään työhön ja siihen, että tuetaan kotien kasvatustyötä sillä, että myös kotona olevat vanhemmat voivat saada hetkeksi helpotusta arkeen. En ymmärrä sitä, että se kodinhoitajasysteemi on ainut oikea tapa saada yhteiskunnalta tukea. Se on mennyt systeemi, koska kaikki kädet tarvitaan vanhustyöhön. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on juuri sitä, että kotona olevat vanhemmat voivat pitää päiväkotia esimerkiksi kerhomaisena ostaen juuri muutaman päivän kuukaudessa hoitoa. Miksi kehittää rinnalle rinnakkaissysteemiä tai uutta kerhosysteemiä, kun meillä on jo olemassa todella hyvä ja toimiva järjestelmä? Minusta tuntuu että monet perheet ja äidit varsinkin kokevat, että ainut tuki yhteiskunnalta on se, että saadaan puhdasta rahaa lisää joka kuukausi. Eikö yhteiskunta tule juuri tällä subjektiivisella päivähoitojärjestelmällä vastaan lapsiperheitä tarjoten heille auttavaa kättään ja ottamalla kotona oleviakin lapsia ryhmiin ostopäivillä ja näin tukee sitä, että kotona olevat vanhemmat jaksavat työssään. Sitä paitsi jokaiselle lapselle tekee oikein hyvää välillä olla päivähoidossa. Myös suurperheen lapsille. Kokemusta siitä on.

Muistan hyvillä mielin niitä aikoja, kun lapseni olivat pieniä ja vein heidät seurakunnan kerhoon 2-3 kertaa viikossa kolmeksi tunniksi kerrallaan. Olihan se ihanaa käydä kaupassa pienemmän sakin kanssa tai lukea Aamulehteä tai antaa aikaa enemmän sille /niille kotona oleville lapsille. On myös kunnan viriketoimintaa,ainakin silloin oli, jos ei halunnut seurakunnan kerhopalvelua käyttää. Ihan pienten lasten vanhemmille ei ollut silloin eikä ole nytkään tarpeeksi kodinhoitajia saatavissa. Tämä on selkeä epäkohta, jolle päättäjien on tehtävä jotain. Olisihan se äidille suuri helpotus, jos joku siivoaisi tai olisi vauvan kanssa, että äiti saisi levätä edes vähän väsymystään pois.

Minusta on kurjaa, että jonkun työssä käyvän äidin lapsi ei pääse hoitoon lähipäiväkotiin, kun kokopäiväisen paikan vie kotona olevan äidin lapsi. Tätä perustellaan usein esim. sillä , että työtä hakeva äiti tarvitsee aikaa työhaastatteluihin, hakemusten laatimiseen yms. Varmasti näin onkin. Mutta eikö tällaiset tarpeet olisi järkevämpi hoitaa virikeryhmien, kotiavun tms. kautta?

En usko, että kuntatalous kestää enää kauan subjektiivisen oikeuden tuomia kustannuksia, Jostain on pakko nipistää.

Omaishoitajat taisteleat saadakseen edes ne vähät lakisääteiset vapaapäivänsä käyttöön(, jos nyt edes jaksavat taistella).

Rahat eivät riitä kaikkeen.

Lapset ovat pieniä vain vähän aikaa.

Jos omaishoitaja uupuu edessä on hoidettavan siirtyminen kalliille laitospaikalle.

Kotona tehtävä työ on arvokasta. Se ansaitsee parempaa tukea kuin mitä nyt on saatavilla.

Nimimerkille "subjektiivisen päivähoidon puolesta":

En ole missään tilanteessa väittänyt, että vanhempi, joka käyttää päivähoitopalveluita, ei ota vastuuta lapsestaa. Ei näin! Subjektiivinen päivähoito-oikeus mahdollistaa kasvatusvastuun siirtymisen yhteiskunnalle, koska sitä käytetään "väärin". Onko Sinusta oikein, että kotona oleva äitiyslomalainen tai työtön laittaa lapsensa kokopäiväiseen hoitoon yhteiskunnan kustannuksella ja vie mahdollisesti työssä käyvän tai opiskelevan hoitopaikan? Minusta se ei ole oikein. Ja siksi haluan tähän puuttua. Kuntapäättäjänä tiedän, ettei meillä ole siihen varaa.

Laskin nopeasti, että jos kunta kustantaisi kerran viikossa kodinhoitajan päiväksi perheeseen (joka olisi iso apu!), jossa on kaksi lasta, kustannus olisi noin viidennes päivähoidon kustannuksista. Monilapsisissa perheissä kustannusero on vieläkin huomattavampi.

En ymmärrä, miksi lapset pitäisi laittaa väkisin pieninä suureen ryhmään päiväkotiin, jos heidät on mahdollista hoitaa kotona. Lasten sosiaaliset kontaktit ja virikkeiden tarjoaminen on kiinni vanhempien viitseliäisyydestä.

Kiitos Sinulle myös privaattiviestistäsi! Jos haluat jatkaa sitä kautta keskustelua, olisitko ystävällinen ja laita mukaan sähköpostiosoitteesi. :)

Hannan kanssa täysin samaa mieltä, että yhteiskunnan kannalta kamalan kallista on pitää lasta 5 päivää päiväkodissa, että äiti saa hoitaa asioitaan. Kerhotoimintaa on varmasti tarjolla ja se ei ole läheskään niin kallista kuin päivähoito. Lisäksi kuten edelläkin on todettu, se on pois joltain työssäkäyvältä, joka todella tarvitsisi paikkaa.

Kannatan ehdottomasti sinun linjaasi Hanna! Vaikka olenkin kotona ja osa lapsista päiväkodissa; toivoisin et muutkin sais apua tilanteisiinsa.

Luin tämän mielipideketjun ja heräsin miettimään, että kokopäivähoitopaikkako on ainoa vaihtoehto kotihoidolle?

Uteliaisuuttani kävin Kangasalan kunnan sivuilta katsomassa, millaista apua lastenhoitoon on tarjolla kotihoidossa oleville lapsille. Kangasalla löytyy virikeryhmää, avointa perhekerhoa ja lapsiparkkia. Seurakunnalla on omaa kerhotoimintaa. Ainoastaan tavallisten lapsiperheiden kotiapu loisti poissaolollaan :(
Se kotiapu olisi tärkeää! Ajatelkaas, miten jaksaa haja-asutusalueella oleva, autoton äiti, jolla on 3-vuotias ja 2-vuotias moniallegikko sekä koliikkivauva? Kotiapu olisi silloin liki ainoa vaihtoehto. Ihmettelen ja arvostan, että joku on sinnitellyt tämänkin tilanteen läpi!!!

Minun mielestä on aivan oikein, että subjektiivista päivähoito-oikeutta käytetään juuri niin kuin se kullekin perheelle on parasta. Tiedän paljon perheitä joissa toiset lapset ovat päivähoidossa, vaikka äiti on kotona vaikkapa äitiyslomalla. Se on monessa perheessä koko perheen etu. Suurperheiden äideillä on usein vimmattu tarve puolustaa kotihoitoa ainoana oikeana päivähoitopaikkana. Tunnen monta täysin loppuun palanutta kotiäitiä, suurperheen äitiä. Tunnen myös monta täysin onnellista suurperheen äitiä, jotka ovat ennakoineet omaa väsymystään sillä, että ovat vieneet lapsia päiväkotiin VAIKKA ovat itse olleet kotona. Se on juuri sitä ennaltaehkäisevää auttamista ja perheiden tukemista. Ei lapsia tarvitse sinne silloin kello kuusi kiikuttaa. Voi viedä yhdeksältä ja hakea vaikka kolmelta. Sinä aikana äiti ehtii vaikka humputella kaupungilla tai kellitellä vastasyntyneen kanssa kotona ja levätä. Se on sitä sellaista luksusaikaa äidille. Itse esimerkiksi tein myös tuon subjektiivisen päivähoito-oikeuden turvin ?me kaksi?- päiviä. Silloin toiset lapset menivät päiväkotiin, ja otin aina yhden lapsen kerrallaan ja vietimme aivan kahdenkeskistä laatuaikaa yhden lapsen kanssa kerrallaan. Ne muistot ovat kantaneet lapsiamme pitkälle näihin päiviin. Kävimme joskus keskellä päivää mieheni kanssa lounaalla tai kuskasin raksaroinaa raksalle. Nuo kaikki kokemukset ovat olleet omassa äitiydessäni niin tärkeitä, että tunnen suurta huolta ja surua, jos tuon järjestelmän purkua ajaa pienten lasten äiti. On nimittäin aivan varmaa, että tilalle ei tule yhtään mitään. Ei yhteiskunta anna rahaa tilalle. Pidetään kiinni siitä mikä on nyt jo hyvää!

Täällähän on syntynyt suorastaan huutoäänestys :)

Vaaliteemani liittyy hyvin vahvasti lapsiperheiden hyvinvointiin. Mielestäni on erittäin tärkeää, että lapsiperheiden tukea katsotaan kokonaisuutena. Kokonaisuuteen täytyy sisällyttää lapsiperheiden palveluiden lisäksi verotukselliset asiat, perhevapaiden tarkastelu ja sosiaalietuudet. Lasten kotihoidon tuki on nostettava minimipäivärahojen tasolle.

Laitan sivuilleni lähiaikoina vaaliteemani. Pysykääpä kuulolla!

Onpa hyvä asia, että tämä tärkeä asia puhuttaa! Näin saadaan näkökulmaa laajennettua.

Tosiasiahan on, että subjektiivinen päivähoito-oikeus nykyisessä muodossaan tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi. Hannan mielipiteet ovat erittäin hyviä vaihtoehtoja vaikkapa ko.lain päivittämiseksi. Kuntien on pakko tinkiä jostakin. Miksi rinnalle ei oteta huomattavasti edullisempaa kotihoitoa tasavertaisena kalliin laitoshoidon rinnalle? Molempia tarvitaan "laman" jälkeenkin! Vanhat asenteetko ovat esteenä?

Voiko ko. subjektiivinen oikeus olla murentamassa vanhemmuutta? Vainko yhteiskunnan sinänsä todella korkeatasoinen päivähoito takaa lapselle tarpeelliset virikkeet ja hoidon? Osaanko äitinä/isänä tehtäväni vanhempana vai onko lapseni ehdoton etu kasvaa yhteiskunnan ammattilaisten hoidossa elämänsä tärkeimmät vuodet? Uskallanko ottaa vanhemmuudestani itse vastuun?

Mitä lapsipsykologian asiantuntijat yrittävät viestittää tutkimustensa ja kokemustensa tuloksista lapsen perustarpeista? Mikä lapsiamme masennuttaa ja tekee heitä rauhattomiksi/keskittymiskyvyttömiksi? Miksi on lähes mahdoton jäädä hoitamaan itse pieniä lapsiaan kotiin?

Lapsen hoidon tukeminen kotiin vapauttaisi paljon kalliita päivähoitopaikkoja niille, jotka niitä todella tarvitsevat. Lapsuus kestää vain hetken. Äitikin ehtii kodin työuran jälkeen opiskelemaan/työuralle kodin ulkopuolelle lasten kasvettua.

En toki tarkoittanut tätä eipäs - juupas- sanailuksi. Tarpeemme ovat erilaiset ja muuttuvat opiskelun, työn, lasten ja monen asian myötä. Onko subjektiivinen oikeus yhteiskunnan päivähoitoon ollut keino saada päivähoito kerralla kuntoon? Päätös on kumminkin kovin yksisilmäinen ja kallis toteuttettavaksi. Tarvitaan hyvin valmisteltuja, yhteiskunnan varoja vähemmän kuluttavia vaihtoehtoja!!!
Voitteko, hyvät keskustelijat, paneutua miettimään näitä vaihtoehtoja? Te tiedätte tarpeenne ja teillä on visioita!

Toisinaan se humputtelukin on ennaltaehkäisevää ja äitiyttä tukevaa. Tämän keskustelun jatkaminen ei liene rakentavaa. Toivon, että ehdokkaana et katso asioita aivan näin mustavalkoisesti. Toivon faktaa ja tilastoja sinulta väittäessäsi, että kotiin ulkopuolisen avun palkkaaminen tavallisten lapsiperheiden tukemiseksi olisi jotenkin halvempaa kuin valmiin ? jo olemassa olevan järjestelmän käyttäminen. On selvää, ettei nyky-yhteiskunnassa ole varaa tuoda apua lapsiperheiden kotiin. Kaikki tekevät kädet tarvitaan vanhushuollossa, ja suon sen heille sydämestäni.

Kiitos kaikille kommenteista. En yleensä päivystä koneella, mutta nyt keskustelu on käynyt niin mielenkiintoiseksi, että olen istunut koneella luvattoman paljon...

On hyvä, että subjektiivisen päivähoidon puolustaja on tuonut näkökulmaansa esille. En halua olla ottamassa mitään lapsiperheitä tukevaa pois, mutta haluan muuttaa asioita oikeudenmukaisemmiksi.

En tähän hätään lähtenyt etsimään mitään tilastoa kustannuksista, mutta löysin Kangasalan kunnan budjettikirjan, josta löysin päivähoidon kustannuslukuja. Yhden lapsen päivähoito maksaa kunnassamme (joka on suunnilleen päivähoitokustannusten keskitasoa) kuukaudessa 1000 euroa lasta kohti. Kahden kokopäiväisen hoitolapsen hoidon hinnalla kunta saisi palkattua yhden kokopäiväisen hoitajan kotiin niin halutessaan. Päivähoidon kustannuksia vielä tuostakin lisääviä tekijöitä ovat lisääntyneet investointipaineet kasvavissa kunnissa. Miksi kotiapua ei kannata mielestäsi tuoda kotiin, jos se on halvempaa ja työntekijä hahmottaisi perheen kokonaistilanteen paremmin?

Ymmärrän toisaalta ajatuksiasi, mutta en ymmärrä, miksi lainsäätäjäksi pyrkivä ihminen ei saisi kehittää palveluita. Onko olemassa oleva systeemi aina se paras ja oikeudenmukaisin vaihtoehto? Minusta ei, ja siksi haluan mukaan vaikuttamaan asioihin.

Subjektiivinen päivähoito näyttää käytännössä palvelevan vain taajama-asukkaita. Päiväkodit kun sijaitsevat yleensä taajamissa. Kuinka monta kodinhoitajapäivää saataisiin perheisiin - myös taajamien ulkopuolelle - yhden subjektiivisen kokopäivän kustannuksella? Kangasalan taksan mukaan se olisi n. viisi!

Keskustelin tänään Tampereelta äskettäin muuttaneen perheen äidin kanssa. Perheen tarve oli ensin kartoitettu ja kodinhoitaja auttoi perhettä tarpeen mukaan. Onko Tampereella huomattu kotiin vietävän hoidon hinta laitoshoitoa edullisemmaksi?!!

Tasa-arvoa kuulutetaan joka paikkaan. Eivätkö maaseutua asuttavat perheet olekaan tasavertaisia taajamaperheiden kanssa?

Ei liene kovin säälittävää ja yksisilmäistä valita edullisin lastenhoitomuoto eikä itsekästä pyytää kodinhoitajaa auttamaan perhettä tarvittaessa?! Miksi lapsella ei saisi olla subjektiivista oikeutta kotihoitoon?

Helena nosti tärkeän asian esille. Päivähoitoa järjestetään usein vain taajamissa ja sen saavuttaminen ilman omaa autoa on monille mahdotonta.

Minusta ideaalitilanne olisi se, että aina lapsen synnyttyä perheen tilanne ja avun tarve kartoitettaisiin ja kotiapua tarjottaisiin niin, että avun vastaanottaminen tehtäisiin mahdollisimman helpoksi.

Vapautuvien päivähoitopaikkojen hinnalla saataisiin hienosti toimiva tavallisten lapsiperheiden kotipalvelujärjestelmä.

Esimerkikisi kotikunnassani, jonka asiat tunnen aika hyvin, päivähoidossa olevia lapsia, joiden vanhempi on kotona, on yli 100. Heidän vuosittainen päivähoitokustannus on noin 1 miljoona euroa. Sillä rahalla tuotettaisiin melkoinen määrä kotipalvelua kaikille apua ja tukea tarvitseville perheille.

Karu tosiasia on se, että kotona olevan äidin lapset kuuluvat kotiin, jos vastapuolella on äiti, joka olisi työllistymässä ja konkreettisesti tarvitsisi hoitopaikan lapselleen voidakseen käydä töissä.

Eräs erinomainen vaihtoehto ja myös itse kokemani (aikana, jolloin kotona oleva äiti ei saanut kärrätä lastaan kunnalliseen päivähoitoon) oli seurakunnan päiväkerho, jonka avulla oma äitini sai pari kertaa viikossa oman aikansa.

Alle 3-vuotiaan lapsen hoito maksaa tuon n. 100 euroa, yli 3-vuotiaan joitakin satoja vähemmän (hieman alle 700). Tästä tietysti vanhemmat maksavat osansa, paitsi tietysti jos kuuluu 0-maksuoluokkaan. Minusta subjektiivinen päivähoito on ehdottoman tärkeä säilyttää. Joistakin "väärinkäytöksistä" huolimatta jos tätä oikeutta ei olisi, niin vastuu siitä kuka saa esim. sosiaalisin perustein päivähoitoa olisi vaikka päiväkodinjohtajilla. Hoitopaikkoja ei yhtään ylimääräistä (edes heille, jotka sosiaalisin perustein sitä tarvitsee) enää tämän jälkeen löytyisi. Näin siinä tulisi ikävä kyllä kuntien ahdingon myötä käymään.

Kiitos kommentista!

Jos asia jäi vielä epäselväksi jollekin, pidän erittäin tärkeänä sitä, että työssäkäyvät, opiskelijat ja syrjäytymisvaarassa olevat perheet saavat lapsensa päivähoitoon ihan samoin perustein kuin nytkin! Tosiasiahan on se, ettei tälläkään hetkellä pystytä järjestämään kaikille lapsille päivähoitopaikkoja, vaikka se on lakisääteinen oikeus.

Sellaisille perheille, joiden lapset eivät välttämättä tarvitse päivähoitoa, mutta tarvitsevat tukea kasvattamiseen ja jaksamiseen, on taattava enemmän tukimuotoja. Parhaana ja halvimpana vaihtoehtona pidän kotipalvelun apua. Ei ole kysymys siitä, että päivähoito-oikeus pitäisi ottaa kaikilta pois vaan tukimuotoja lisätä niin, että ne olisivat edullisempia, enemmän vanhemmuutta tukevia, perheen kokonaistilanteen huomioivia ja kaikkien saatavilla olevia. Jos "turhia" päivähoitopaikkoja ei saada purettua, rahaa ei yksinkertaisesti riitä kunnissa järjestämään KAIKILLE tarvitseville apua. Päivähoito on kallis tukimuoto.

Hei,

Kotiäitinä toivon, että lapsilla olisi subjektiivinen oikeus KOTIHOITOON. Lasten kotihoitoa pitää tukea Suomessa enemmän! Kun äiti tai isä hoitaa kotona alle 3-vuotiasta lasta ja mahdollisia sisaruksia, Kelan kotihoidontuki ei riitä elämiseen. Kuntalisää maksaa vain osa kunnista.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus takaa hoidon, vaikka äiti tai isä voisivat hoitaa lapsensa kotona. Päivähoitopaikka tarvitaan, jos molemmat vanhemmat ovat töissä tai opiskelevat päätoimisesti. Tai jos lapsi tarvitsee päivähoitoa lastensuojelullisista syistä (vanhemman sairaus, päihdeongelma tms.). Miksi lapsi viedään hoitoon, jos vanhempi on vanhempainvapaalla, hoitovapaalla, lomautettuna, työttömänä, kesä- tai talvilomalla?

Kotihoidossa oleville lapsille on monenlaista kerhotoimintaa; mm. seurakuntien perhekerhoja, päiväkerhoja ja muskareita. Myös kunnat järjestävät avointa kerho- ja leikkitoimintaa. Kerhoissa lapsi saa kokemuksia ryhmässä toimimisesta.

Kuntien tulee palkata kodinhoitajia lapsiperhetyöhön. Kuka tahansa perhe voi tarvita lyhytaikaista kotiapua; olematta moniongelmainen perhe. Pari esimerkkiä: Lapsivuoteinen äiti tarvitsee lyhytaikaista kotiapua synnytyksen jälkeen, perheen isän palatessa isyyslomalta töihin. Sisarukset tarvitsevat kotiin hoitajaa, kun perheen lapsi joutuu sairaalahoitoon. Äiti ja isä ovat sairaalassa; sairasta lastaan hoitamassa. Entäs jos kotiäiti tai -isä sairastuu äkillisesti tai loukkaantuu? Omaan kotiin tuleva hoitaja on mielestäni näissä tapauksissa päivähoitoa parempi vaihtoehto.

Nyky-yhteiskunnassa muutetaan opintojen ja työn perässä kauas suvusta. Sukulaiset ja isovanhemmat asuvat ehkä satojen kilometrien päässä ja toisella puolella Suomea. Ja ehkei mummoista ja vaareista ole - syystä tai toisesta - tilapäiseksi hoitoavuksi.

Toivon lasten kotihoidolle lisää arvostusta, reilua korotusta Kelan kotihoidontukeen ja kuntalisää. Oma koti ja tuttu ja turvallinen vanhempi on lapselle hyvä kasvupaikka.